Nuukku kedolla

Ootko nãhnyt, nãhnyt kuinka puista lehdet vanhenee Ne tuuleen antautuu ja ilman armoilla leijailee Aikansa vapaana syntyy ja kuolee Syntyy ja kuolee Kuolleena vasta voi tuntea maan Turhaan tuijotin tulevaa, aina etsin kauempaa Kun ei kukaan vastausta oitã valvomalla saa Vain uudestaan taivaani syttyy ja sammuu Syttyy ja sammuu Nãhdã voin vasta kun nããn kannen taa Syttyy ja sammuu Syttyy ja sammuu Ymmãrrãn vasta kun nããn kaiken taa Ja kuka nukkuu kedolla Saa kultahiekkaa silmiinsã Ei nãe vanhaa, tulevaa Vaan aina kukoistaa Taivaani syttyy ja sammuu Syttyy ja sammuu Nãhdã voin vasta kun nããn kannen taa Syttyy ja sammuu Syttyy ja sammuu Ymmãrrãn vasta kun nããn kaiken taa